Miksi kirjoitin Vihreä koodi -kirjan?

Olen puhunut vihreästä koodista, ekotehokkaasta ICT:stä ja IT-järjestelmien energiankulutuksen kasvusta viimeiset pari vuotta. Viimeisin kulminaatiopiste tällä matkalla on kirjoittamani Vihreä koodi -kirja, jossa perkaan aihetta usealta eri kantilta ja yritän luoda jonkunlaista järjestystä vielä sangen tuoreeseen ja analysoimattomaan käsitteeseen.

Vastaavasti kirja on myös oman henkilökohtaisen kehityspolkuni yksi välietappi ja ainakin omasta mielestäni varsin merkittävä sellainen.

Olen seurannut kasvavalla mielenkiinnolla ja kauhulla ilmastomuutoksen, planeetan lämpenemisen ja lajikadon etenemistä. Minulla on kolme lasta ja haluaisin jättää heille perinnöksi muutakin kuin luomamme sotkun ja mahdollisesti asumiskelvottoman planeetan.

Ensimmäisessä vaiheessa aloin muuttamaan omia käyttäytymismallejani. Olen karsinut vaateostokset minimiin, vähentänyt punaista lihaa merkittävästi ruokavaliossani, vaihtanut perheen autot sähköautoihin, ostanut polkupyörän, viilentänyt huonelämpötilaa, lopettanut paperilehtien tilaamisen ja tehnyt monta muutakin muutosta. Tuntui hyvältä olla osa ratkaisua, mutta siltikään en kokenut tekeväni tarpeeksi.

Toisessa vaiheessa kiinnostuin IT-alan hiilijalanjäljestä ja tapani mukaisesti sukelsin siihen isolla innolla. Olen ollut mukana lanseeraamassa Koodia Suomesta Hiilineutraaliusmerkkiä, puhunut energiankulutuksesta ja päästöistä useissa tapahtumissa, käynyt keskusteluja – välillä tulisiakin – aiheesta eri ihmisten kanssa ja yrittänyt synnyttää kansanliikettä IT-alan energiankulutuksen hillitsemiseksi. Olen ohjausryhmän puheenjohtajana Tieken Green ICT -hankkeessa ja puuhakkaasti mukana erilaisissa muissakin yhteisöissä.

Tämä työ on ollut erittäin palkitsevaa. Edistystä sinänsä on vielä vähän, mutta momentum kasvaa jo kovaa vauhtia. Asiasta puhutaan muuallakin kuin aivan ensimmäisten edelläkävijöiden joukossa ja vastuullisuusihmiset ja IT-alan toimijat alkavat löytää toisiaan.

Silti minua vaivasi tietynlainen konkreettisuuden puute. Kaikki puhuvat, minä muiden muassa, kuinka koodin viemä energia kasvaa nopeiten maailmassa ja asialle tarttis tehrä jotakin. Mutta mitä? Tähän ei oikein löytynyt selkeitä vastauksia, kunnes koin minivalaistumisen keskustellessani myynti- ja markkinointijohtajamme Päivikin kanssa. Puhuimme aiheesta ja siinä mieleeni juolahti, että hukka on erittäin hyvä tapa jäsentää sovellusten ylenmääräistä energiankulutusta.

Hukka tulee lean-maailmasta, jossa sillä “tarkoitetaan ylimääräisiä, tuottamattomia toimintoja jotka hidastavat prosessia tai tuottavat tarpeettomia kustannuksia”. Mitä pitempään omaa ajatustani hukasta makustelin, sitä paremmalta se tuntui. Keskustelin kuitenkin muutaman ihmisen kanssa Exovella, etten nyt vain rakastuisi johonkin itselleni järkevältä kuulostavaan ja muiden korvissa järjettömältä tuntuvaan konseptiin. Onneksi näin ei ollut, vaan muutkin olivat sitä mieltä, että ajatuksessa on järkeä. Muotoilin hukan lopulta energiatehokkuuden kannalta ylimääräisiksi, tuottamattomiksi toiminnoiksi, jotka kuluttavat tarpeettomasti energiaa.

Tämän jälkeen minulle tuli erittäin vahva tunne, että asiasta pitää nyt kirjoittaa ohjekirjanen. Muutaman päivän kestin tätä painetta, mutta syyslomalla oli pakko ottaa näppäimistö kauniiseen käteen ja alkaa naputtelemaan. Tekstiä tuli sen verran helposti, että kirja tietyssä mielessä kirjoitti itse itsensä, toimin vain välineenä laittaa kirjaimet oikeassa järjestyksessä peräkkäin.

Sivuja siunaantui kaikkinensa noin 80 kappaletta, jolloin alunperin ajattelemani lyhyt ohjekirjanen oli kasvanut jo oikeaksi kirjaksi. Sain Koodiklinikalta ja muista yhteyksistä muutaman aiheesta innostuneen ammattilaisen esilukemaan kirjan. Heidän ansiostaan kirjasta poistettiin nippu asiavirheitä ja ajatteluni syveni entisestään. Yhteisössä on voimaa.

Nyt kirja on julkaistu ja vapaasti saatavilla. Olo on hieman tyhmähkö – toisaalta tuntuu melkeinpä euforiselta saada jotakin ulos pitemmän punnerruksen jälkeen ja toisaalta on jännän ontto olo, että mitäpä sitten seuraavaksi? Itse asiassa tiedän vastauksen tuohon kysymykseen – pitää lyödä rumpua aiheesta ja saada ihmiset muuttamaan toimintaansa.

Tämä kolmas vaihe maailman pelastamiseksi omalta osaltani on ollut selkeästi henkisesti palkitsevin ja se on vasta alussa. Siihen liittyy vielä nippu toimia, joista osa on selkeänä to-do -listallani ja toiset vasta viipyilevinä kuvajaisina horisontissa. Näistä kuulette sitten aikoinaan lisää seuraamalla minua Twitterissä tai LinkedInissä.

Jonkun ajan kuluessa luultavasti koen taas, etten vieläkään tee tarpeeksi ja silloin alkaa matkani neljäs vaihe. En tiedä mitä se tuo tullessaan tai minne se johtaa, mutta koska matka on itsessään merkittävää, en koe suuria paineita asiasta. Se tulee kun on tullakseen ja on varmasti vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin nämä aiemmatkin.

Jos et vielä ole tutustunut kirjaan, niin se löytyy täältä.

Ajatuksiaan jakoi